sunnuntai 18. elokuuta 2013

Highschool

Apua tuntuu että siitä on ikuisuus kun viimeks kirjotin tänne :o On niin paljon kirjotettavaa mut en tiiä mistä piräs alottaa!!

Mulla alko keskiviikkona koulu täällä jenkeissä. Olin jännittäny sitä jo kauheesti etukäteen ja menin tosi sekavilla fiiliksillä sinne. Ekat tunnit meni ihan sumussa, siirryin vaan luokasta toiseen, istuin hiljaa tunneilla ja sit sama juttu uuestaan. En tuntenu ketään ja mulla oli tosi yksinäinen fiilis koko aika. Kukaan ei kysyny mitään, ollu kiinnostunu et olin vaihto-oppilas ja toiset oli vaan yksinkertasesti ilkeitä. Tajusin et mun täytyy kestää tätä koko vuos.

Kaiken huippu oli kun saavuin englannin luokkaan ja opettaja kerto et tunti oli jo loppumassa. Se lähetti mut counselorille ( vähän niinku opinto-ohjaaja), koska mun lukkari oli ihan sekasin. Kun saavuin toimistoon, huomasin, että siinä oli joku seittemän ihmisen jono ennen mua. En tienny yhtään,  mitä tekisin, kaikki oli ihan sekasin. Pitäskö oottaa vai yrittää ettii mun seuraava tunti, etten myöhästy siitäki..

Siihen ilmesty paikalle toinen counsellor, joka kysy mikä oli ongelmana. Se huomas et mun lukkari oli ihan sekasin ja jotenki kaikki turhautuminen, paniikki, yksinäisyys, pelko, suru ja kaikki tunteet vaan purkautu ulos ja aloin itkemään ihan kauheesti. Siinä sitten se yritti rauhotella mua ja lopulta löysin itteni apulaisrehtorin huoneesta asiaa selvittelemästä. Se fiilis oli vaan niin kauhea ja mua ahisti ihan koko ajan. Valehtelematta voin sanoo et se päivä oli ollu mun kauhein ikinä! Halusin vaan pois, kotiin, kavuta sänkyyn peiton alle ja itkee koko mun loppuelämän.


...
Highschool. | via Tumblr






Tuntu et mulla ei oo ketään koko maailmassa. Counsellor oli kuitenki tosi ihana mulle, joten se lähti lopulta viemään mua gym halliin( mun seuraava tunti), mut sit vastaan tuli mun cheercoach, joka otti mut huoviinsa ja tarjos mulle jotai syötävää kun en ollu syöny lounasta. En kuitenkaan pystyny syömään mitään, kun itketti edelleen. Se vei mut sit Gymiin ja esitteli mut yhelle cheer-joukkueessa olevalle tytölle Alexille, joka oli ihana! Me sit ruvettiin juttelemaan jotain ja vaikka mua itketti edelleen, rupes tuntuu paremmalta!

Vika tunti oli mulla espanjaa, jossa tapasin kaks tyttöä Jessican ja Helenin, jotka oli tosi ystävällisiä ja mukavia mulle ja halus tietää kaikkea musta ja Suomesta :D Vikaks oli mun eka cheerpractise, jossa tapasin kaikkia ihania uusia ihmisiä! Coachit esitteli mut kaikille ja kaikki taputti mulle. Sit juttelin siinä venytellessä joillekin tytöille enemmän ja voi että tykkään mun joukkueesta! Voi siis sanoa et myytti "cheerleaders are bitches" on kumottu xD siis ei todellakaan mitään mean girls- meininkiä havaittavissa..

Kuitenki vaikka päivä sai suht hyvän lopun, olin vaan niin stressissä ja paniikissa kaikesta uudesta et rupesin taas itkemään kotona kauheesti ja mom ja dad oli ihan paniikissa täällä. Ne yritti kaikkensa et rauhottusin ja oli vaan niin ihania mulle, en ois selvinny siitä päiväsä ilman niitä, I love you <3 En halunnu enää mennä kouluun, kun muitsin sen toivottoman, ahistavan fiiliksen mikä mulla oli ekat neljä tuntia koulussa. Se tuntu ikuisuudelta..

Nyt oon siis viettäny koulussa kolme päivää ja voin sanoo et mulla menee hyvin. Mulla on porukka, jonka kanssa istun (Alex yks heistä) ja mulla on kavereita cheerjoukkueessa ja espanjan tunnilla. Eilen olin joukkueen kanssa American football gamessa ja mulle tuli ekaa kertaa hiukan sellanen yhteenkuuluvuuden tunne. Yks tytöistä ehotti jos haluun lähtee niitten kanssa pelaa minigolfia tai jotain ja olin tietysti superonnellinen siitä + Alex auttaa mua mun cheer rutiinien kanssa!

                      .
Vaihtovuosi ei siis oo koko ajan vaan helppoa, tulee vastoinkäymisiä niinku mulla tää, mut pitää vaan yrittää, eikä saa luovuttaa! Mä oon aika onnekas, koska jos en ois itkeny, ja joutunu officeen ja jos coach ei ois vieny mua gymiin, en ois välttämättä koskaan tavannu Alexia, joka on vaan niin ihana, se huolehtii koko ajan et miten mulla menee. Hänen kauttaan tapasin myös muita uusia ihmisiä :D Oon edelleen epävarma koulusta, mut aattelen et päivä kerrallaan mennään ja pitää kattoo mitää tapahtuu :)



11 kommenttia:

  1. hirveetä kuulla et sul oli niin kauhea eka päivä koulussa :( arvaa kuinka kauhulla ootan mun ekaa päivää ens keskiviikkona!:s
    Mut tsemppiä ja onneks sul on ihan host perhe ja oot saanu nyt kavereit! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meet vaa ennakkoluulottomasti sinne, hyvin se mene! Ihan varmaan siellä on ilkeitäki ihmisiä, mut niitä et tarttee kavereiks!! Onnea ekaan päivään ja kiitos <3!

      Poista
  2. Voi ei, kamala päivä mut onneks kaikki kääntyi lopulta parhain päin! Mua pelottaa ihan kamalasti mun eka päivä, en haluu ees miettii asiaa! D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras ku vaan unohat koko jutun kunnes se tulee ajankohtaseks, onnea ekaan päivään! :)

      Poista
  3. Laura kulta rakas <3 Muista aina et sulla on vahvat juuret. Äitisi on käynyt läpi monet myllerrykset ja selvinnyt niistä. Ja mä you know me...man of steel. Alku on aina hankalaa ja aina tulee myös huonoja hetkiä. Ne kaikki vahvistaa sua. Iki ei koskaan luovuta, sä olet mun kun, sinäkään et luovuta. Pää pystyyn, tsemppiä tytär rakas. Minä rakastan sua aina<3 pääpusuläpsy S,iki

    VastaaPoista
  4. Voi ei mua rupes kauheesti pelottaa mun eka koulupäivä! :o Mut tsemppiä sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mut turha jannittaa etukateen! Tsemppia sulleki:D

      Poista
  5. Tykkään lukea tällaisia vaihtariblogeja, joissa kerrotaan millaista se elämä oikeasti on, eikä kaunistella kaikkea koska niitä blogeja on niin paljon! Mä muistan niin elävästi mun ekan päivän Amerikan high schoolissa eikä sekään erityisesti mun lempipäivä ainakaan ole! Myöhestyin melkein jokaiselta tunnilta, olin väärään aikaan väärässä paikassa ja hieman ulkopuolinen! Mulla oli hieman helpompaa itse koulussa, koska kaikki oli mukavia ja tunsin monia tyttöjä jo ennen koulujen alkuakin, mutta koulun jälkeisissä tennis harjoituksissa pääsi kyllä itku! Mun valmentaja oli ihan kauhee (ainakin aluks) ja sai mut tunteen itseni todella ulkopuoliseks... Muistan avautuneeni siitä ihan blogiinkin asti! En siis ala tähän selvittämään sen isompaa romaania. Halusin kuitenkin tulla kertoon, että tiedän miltä susta tuntuu!

    Toisena asiana haluan muistuttaa sua, että alku on aina vaikein! On hirveen vaikee päästä porukoihin sisään ja tuntea kuuluvansa joukkoon. Se vie aikansa, mutta jos jaksaa nähdä vaivaa ja olla positiivinen, niin se vie pitkälle!! Älä siis lannistu, koska aivan varmasti tulet saamaan vielä paljon ystäviä ja hienoja muistoja. Niiden eteen on vain nähtävä vaivaa, mutta se kannattaa! Kaikkea hyvää sulle! Ihan tulee ikävä omaa Amerikkavuotta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentista!! <3 :D Aina tuntuu paremmalta kun on joku joka tietaa milta musta tuntuu, ei nimittain oo todellakaan helppoa taa elama jenkeissa! Pitaa vaan yrittaa eteenpain :)

      Poista
  6. Mulla oli kans toi sama fiilis ekan koulupäivän jälkee! Mut mulla on Suomestakin takana koulunvaihtoja muuton takia ja sillonki aina vihasin mun koulua ekan päivän jälkee ja sit pian oliki et mä en haluu pois. Mulle tytöt oli aivan älyttömän ilkeitä ja yks poika jäi matikan tunnin jälkee kysyy et tiiänkö mihin mennä ja mä en tienny ni se vei mut sinne. Et pojat on ollu mulle paaaaljon kiltimpiä kun tytöt! Mutta nyt on tytötki lämmenny! :D kuulosti härölle mut u know what i mean! :) Ja mun toi matikan tunti oli hirvein ikinä ekana päivänä!! Tulin viimesenä luokkaa (kuitenki 5 min ennen kellon soimista) ja sit 30 ihmistä käänty kattoo mua ja mä yritin kattoa onko missään ryhmässä tilaa ja jes! ei yhtäkää paikkaa vapaana, joten opettaja laitto mut istuun luokan nurkkaan yksin siinä missä muut on 3-5 hengen ryhmissä. Sain kyllä katseita ihan kivasti kun kaikki piti jonain junttina.. Nyt onneks paikkoi vapautu ja oon parin tytön kans samas ryhmäs :)
    Kyl me pystytään tähän! Alku on aina vaikein!! :) ♥

    VastaaPoista

Cheer me up with your comments <3